Mikä on pienin tulo, jolla saa kulutusluoton Suomessa?

Pankin näkökulmasta tuloksi lasketaan vakaa, säännöllinen ja todennettavissa oleva nettotulo, ei kaikki pankkitilille tuleva raha. Käytännössä hyväksyttäviä tulolähteitä ovat: vakituisen työsuhteen palkka (toistaiseksi voimassa oleva työsuhde painaa eniten), vakituinen virkasuhde julkisella sektorilla, toimeentulotuki ei lasketa tuloksi, eläkkeet (kansaneläke, työeläke, takuueläke), pitkäaikainen yrittäjätulo dokumentoituna verotuspäätöksellä sekä joissakin tapauksissa pitkäaikaiset etuudet kuten kotihoidontuki. Lyhyet pätkätyöt, freelance-keikat ja epäsäännölliset provisiot painavat huomattavasti vähemmän, koska lainanantaja arvioi tulon vakautta seuraavan 1–7 vuoden aikajänteellä — joka vastaa tyypillistä kulutusluoton maksuaikaa.

Verottavalla bruttotulolla on selkeä rooli, koska se on objektiivinen mitta jota voidaan tarkistaa palkkalaskelmasta tai verotuspäätöksestä. Verottomat tulot kuten kilometrikorvaukset eivät yleensä lasketa, koska ne ovat kuluja vastaan saatuja korvauksia. Pääomatulot (osingot, vuokrat) lasketaan vain silloin, kun ne ovat olleet vakaat useamman vuoden ajan. Vasta kun pankki on määrittänyt todennetun bruttotulon, se etenee KALP-laskelmaan, jossa vähennetään verot ja pakolliset menot ja tarkistetaan jääkö lainanhoidon jälkeen riittävä marginaali. Tämän vuoksi sama 2 000 €/kk hakija voi saada eri tuloksen samasta lainasta riippuen siitä, miten lainanantaja arvioi tulon vakauden.

KALP-laskelma (käytettävissä oleva tulo lainanhoidon jälkeen) on Finanssivalvonnan ohjeistuksen mukainen kuluttajaluoton luottokelpoisuusarvioinnin pohja. Laskelmassa lähdetään hakijan nettotuloista, vähennetään pakolliset menot — vuokra tai asuntolainan kuukausierä, energia, vesi, ruoka, vakuutukset, olemassa olevat luotot, lapsiin liittyvät kulut — ja katsotaan kuinka paljon jää käteen elämiseen ja yllättäviin menoihin uuden lainan kuukausierän jälkeen. Lainanantajat käyttävät yleensä Tilastokeskuksen ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston julkaisemia kotitalouden minimimenokertoimia perheen koon mukaan, jos hakija ei itse ilmoita tarkkoja menoja.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että 1 500 €/kk bruttotuloilla yksinasuvalla pääkaupunkiseudulla, jossa vuokra on usein 800–1 100 € kuukaudessa, KALP-marginaali on niin tiukka, ettei monikaan lainanantaja myönnä uutta luottoa — vaikka muodollinen 1 500 € tuloraja täyttyy. Pienemmällä paikkakunnalla, jossa vuokra on 500–700 €, sama tulo voi riittää 5 000–10 000 € kulutusluoton hakemiseen. Tämän vuoksi tulorajaa ei pidä lukea ehdottomana takuna myönteisestä päätöksestä, vaan vähimmäiskynnyksenä. Käytännön yläraja saadulle lainalle määräytyy KALP-marginaalin perusteella, joka jättää tilaa myös yllättäville menoille ja korkojen mahdollisille muutoksille. Yhteishakija on tehokkain tapa parantaa tilannetta — kun puolisolla on vakaa tulo, kotitalouden yhteenlaskettu KALP-marginaali nousee, ja sama lainanantaja voi hyväksyä hakemuksen, joka muutoin olisi hylätty.